sunnuntaina, joulukuuta 10, 2006

Oikealla ja oikessa

Minulle tärkeitä asioita ovat hyvä elämä, suomalaisuus ja vapauden ihanne. Näiden teemojen perusteella olen politiikan polkuja myös tallannut.

Jokaiselle suomalaiselle on turvattava hyvä elämä ja arvokas vanhuus. Hyvään elämään kuuluvat ansiotyö, mahdollisuudet harrastuksiin ja kulttuurillisiin kokemuksiin, oppimisen riemu, toiminta tasavertaisena yksilönä tasavertaisten yhteisössä. Hyvä elämä tarjoaa tavoitteita, haasteita ja unelmia - kullekin yksilöllisellä tavalla.

Arvokas vanhuus perustuu välittämiseen, turvaan ja mahdollisuuteen saada hoivaa. Yhteisöllisyys ei saa katketa vanhuuden kynnyksellä, vaan myös iäkkäimmät ovat yhteisönsä täysivaltaisia jäseniä. Heitä ei saa unohtaa yksinäisyyteen.

Perhe huolehtii perusturvallisuudesta, kodista, rakkaudesta, tuesta ja kannustuksesta. Perhe kasvattaa juniorit yhteiseen vastuuseen, yhteiskuntaan. Perhe asettaa raamit aikuistumiselle, näyttää maailman lupaavana ja houkuttelevana ja kantaa lapset ja nuoret aikuisuuteen. Perheen roolia ei ole otettavissa pois tai siirrettävissä. Se on ja pysyy yhteiskuntamme peruspilarina.

Ulkomaalais- ja siirtolaiskysymyksissä asenteemme on: maassa maan tavalla tai maasta pois. Jokainen ihminen on yhtä arvokas. Ketään ei tule sortaa etnisen taustansa tai uskontonsa mukaan. Yhtä arvokas asia on Suomi ja suomalaisuus. Meilläkin on oikeus omaan maahamme ja kulttuuriimme sekä oikeus olla ylpeä omasta taustastamme.

Suomeen tulevan maahanmuuttajan on kyettävä elättämään itsensä ja perheensä laillisesti Suomessa. Heidän on sopeuduttava oloihimme ja kulttuuriimme ja noudatettava Suomen lakeja. Heillä ei voi olla vaatimuksia Suomelle omaan kieleensä, kulttuuriinsa tai uskontoonsa vedoten.

Näistä lähtökohdista olen asioita hoitanut. Keskittymällä suomalaisuuden ja kansallisen hyvinvoinnin edistämiseen saamme kuuluviin sen viestin, joka mattimeikäläisten puheissa kiertää: eihän toimeentulomme ole uhattuna? Toivottavasti saan jatkaa nykyisessä työssäni? Kuka hoitaa vanhaa äitiäni sitten kun en enää itse jaksa? Miksi maahamme otetaan somaleita ja muita maahanmuuttajia, vaikka töitä ei riitä edes omalle väelle? Uskaltaako rautatieasemalle enää mennä ulkomaalaisjengien pelossa?

Politiikka on kuin sekatavarakaupan pitämistä. Jokaiselle pitäisi tarjota jotain, jokaiselle potentiaaliselle äänestäjälle pitää olla sopiva vastaus tai ratkaisu tarjottavana. Siinä suhteessa olen huono poliitikko. En katso olevani uskottava kansaneläke-ekspertti tai vanhustenhuollon virkakielen ammattilainen. Niissä asioissa joudun toimimaan omantuntoni ja näkemykseni sekä kokemukseni mukaisesti. Poliitikko ei ole päivänkysymysten ratkaisija, hänen työnsä on luoda kestävää linjaa tulevaisuuteen. Virkamiehet tekevät jokapäiväiset ratkaisut.

Kuinka jyrkäksi oikeistolaiseksi minut leimataan. Vastaus riippuu kysyjästä ja mitä hän oikeistolla tarkoittaa. Itse en voi hyväksyä oikeistolle joskus tyypillistä kritiikitöntä ihmisten lajittelua ulkokultaisiin luokkiin. Oikeistolle tyylipisteet ovat tärkeämpiä kuin sisältö. Monelle oikeistolaisuus on sosiaalisen luokkanousun mukanaan tuoma wanna-be -pyrkyryyttä. Jos olet tuomari tai ekonomi, ja kuulut oikeaan Lions Club -kerhoon, saatat olla varteenotettava henkilö päästäksesi porvariston kirkkokahveille. Pikkumaista Täällä Pohjantähden alla –luokka-ajattelun jatkumoa.

Vasemmistossa (tarkoitan SDP:tä, vasemmistoliitto kuuluu kommunistisiin liikkeisiin) en voi hyväksyä pasifismin antautuvaa perinnettä, sitoutumista ajattelemattomasti joukkoliikkeeseen tai yhteiskuntaa holhoavaa ja valvovaa tapaa tehdä politiikkaa. Kommunistisen liikkeet tuomitsen täysin. Ne rikkovat ihmisen vapautta ja yhteiskunnan vapaudenihannetta vastaan.

Jos jotain täytyy valita, olisin käytännössä enemmän pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan kannattaja (mallia SDP) mutta vahvasti perinteisin isänmaallisin painotuksin (mallia Kokoomus). Perinteisessä mielessä olen kuitenkin aina kuitenkin oikeistoa. Oikeistoon on aina mielletty kansalliset sävyt omaavat poliittiset liikkeet, isänmaallisuus ja maanpuolustus.

Asian mietiskely oikeistosta ja sen sisällöstä ei oikein tunnu järkevältä. Jääkö "totuus" sitten selvittämättä? Omaa toimintaani ohjaa työ suomalaisten parhaaksi. Politiikkani, tekemiseni ja tavoitteet joita ajan ovat julkisesti puntaroitavissa.